Tanon talo

!953,siis samana vuonna ,kun synnyin majoittui Maritta Juvonen Tanon talossa hiihtoretkellään. Vierähti 58 vuotta kunnes hän taas vieraili talossa. Viime keväänä hän jälleen kävi talossa.
Äkäslompololle on tyypillistä,että vieraamme palaavat uudelleen ja tuovat omalta osaltaan tietoja kylän historiasta. Marittan porukka oli jaettu kahtia, tytöt Tanossa pojat Stenan majalla. Matkan järjestäjä oli juuri Stenfors,joka turismin kehityksen alkuaikoina oli tärkeä kylän kehittäjä.
Stenan majat toimii yhä ,perinteisellä tavallaan.
Tähän vois lisätä: Viruksen kun poistuneen jo näätte..mä rukoilen mä pyydän palatkaa.....

Kuva otettu riihen pihalla.Kuvan oton tärkeyttä kuvaa Jaakon ja Paulin lakin otto päästä kuvaa varten.Sirkka muutaman vuoden vanhana.Lisäksi tunnistan Otun ja Mantan.

Löysin muutaman kirjeen ,jotka Kauno oli rintamalta lähettänyt. Tässä yksi esimerkki. Kaunon kirjoitustaito ei ollu kovin hyvä,m***a jäljensin tekstin virheineen sellaisena kuin Kauno sen kirjoitti.

Kuvassa kaksi Kaulasen Tyyren poikaa Martti ja Armas. Pojat olivat velipuolia ja Armas setäni. Armas kaatui talvisodassa Suomussalmella ja Martti haavoittui pahasti useammankin kerran,eri rintamilla. Nuo nuoret pojat muistuttavat minua sodan mielettömyydestä. Ihmiskunta ei näytä tässäkään asiassa oppineen mitään.....

Tänään on sodassa kaatuneiden muistopäivä. Tämä kuva mummosta, poikansa haudalla, kertokoon tuon lujan naisen vuosikymmenien surusta ,sodan vietyä perheen ainoan turvan, Kaunon. Lapin sodan aikana Tano oli autio,tyttäret ja äitinsä olivat evakossa Ruotsissa. Äkäslompolo jäi tuossa sodassa polttamatta ja siksi Tano yhä seisoo paikallaan, muistuttamassa kuinka mahdottomista tilanteista ihminen selviää, nöyrtymällä toden edessä ja uskomalla huomiseen.

Sotien jälkeen otetussa kuvassa sisarukset äitini ja Sirkka ovat nousseet hangille. Hanget olivat oleellisia myös porojen maailmassa.Keväisin porot pääsivät luppomaille ja selvisivät toukokuulle.
Sirkka kertoi hangillepääsyn suuresta vapaudentunteesta pitkän talven jälkeen.

Pakkasta 32 astetta ja jokaisesta piipusta nousee suora savupatsas. Tanon talossa on vielä ulkorakennukset pystyssä ,m***a piipun vei Teukko mukanaan vuonna -58. Talo rakennettiin Venäjän vallan aikana ja siksi kaikki uunit yhdistettiin yhteen ulos tulevaan piippuun. Taloa verotettiin piippuluvun mukaan. Teukon kuoleman jälkeen tuo talon ainoa piippu romahti ja talo jäi kylmille.
Vanhaan aikaan ei suoran savun pakkanen estänyt ulkona olemista ja normaalia työpäivää.

Kun vasta hehkui toukokuu...

Viimeisenä Tanon tyttäristä, Ilta poistui joukostamme viime yönä. Hän oli viimeinen Tanossa syntyneistä ja kuollessaan 92 vuotias. Toivon tädilleni hyvää matkaa.
Kuvassa ilta nuorena naisena uittoaikana tukkisumalla.

Kuvassa kaksi Äkäslompololaista pikkupoikaa. Huomattavan laiha ja surullisen näköinen poika on isäni Aatos. Äkäslompolon Heimo on isän kaverina. Tuo kuva on vainonnut minua isän kuolemasta lähtien. Kuvassa hän on 8-vuotias ja kertomansa mukaan häpesi vaatetustaan ,joka oli peritty Heinolta ja Toivolta näiden kasvettua niistä ulos.
Tiedän,että Aatoksen äiti oli kuollut 3-vuotta aiemmin ja että Lehon lapset näkivät ajoittain jopa nälkää. Isä Hille oli talvet savotoilla ja lapsilaumasta ja kodista vastasi enimmäkseen vanhin tyttö Anja.
Olemme Tanon sivulla ja tämä talo oli isäni kotiin verrattuna vauras.Vaikka äitini on Tanossa syntynyt ja itse olen sitä kunnostanut, kirvelee nokkavarressa,kun mietin vanhempieni erilaisia lähtökohtia.
Isäni kehno lapsuus kostautui sota-aikana keltatautina,jota hoidettiin Vaasan sotasairaalassa. Hengissä mies kuitenkin reissultaan palasi ja avioitui äitini kanssa -52. Tanossa vävyn vastaanotto oli kylmä ja Teukko olisi käynyt isään käsiksi,jos äiti ei olisi tullut väliin. "Köyhän ei ole hyvä naijja rikkaasta talosta!" Isästä tuli Kurulan isäntä isoisänsä Hermannin jälkeen ja se on ollut myös minu kotini koko elämäni ajan.
Kaikissa isän lapsuustarinoissa toistuu sama: "Köyhät avustivat toisia köyhiä!" Isä muisteli lämpimästi Kustaavaa ,joka kulki leipomassa Lehossa,koska hänellä itsellään ei ollut leivinuunia. "Taisi Kustaava joskus leipoa ,vaikkei olis itte tarvinnukhan, m***a tiesi että Lehossa on m***a nälkästä suuta." Toinen avustaja oli Ristimellan Iisko ja Maiju, jotka asuivat naapurissa ja jakoivat jauhoja myös Lehtoon, vaikka omassaki pirtissä suita oli piisalle asti.
Lehon torppa on saanu uuden elämän Karilassa ja Lean kans toivoima,että isä ehtis käydä sitä katsomassa,m***a näin ei käynyt.
Nyt isä ,äiti ja Kai lepäävät saman kiven alla Kolarin saaressa.